Tulevaa viikonloppua odotetaan jännityksellä, tällä kertaa on vuorossa jälleen jokavuotinen taistelu vuoden kovimmassa kuvaskabassa, Suomen Ammattivalokuvaajat ry:n järjestämässä vuosikilpailussa. Kilpailu on jaettu kahteen osaan, 2. - 3.3. arvioidaan ja pisteytetään yksittäiset kuvat ja sarjavoittajat. Varsinaisesta Vuoden Muotokuvaaja -tittelistä kisataan 5 kuvan sarjalla, ja 8.3. Helsingin Kuva & Kamera -messuilla valitaan näistä parhaat. Mikäli tarkemmat sääntökiemurat kiinnostavat, niitä voi tutkailla Ammattivalokuvaajien nettisivuilta. Viime vuoden kilpailun ykkössijan vei Alias Studioiden Johanna Karttusen hyvin pelkistetty mustavalkosarja. Voitto herättikin paljon keskustelua klassisen kuvan paluusta, vaikka muut top-6 sarjat taas olivatkin monet varsin pitkälle käsiteltyjä.

Mitä se muotokuvaus sitten oikein on? Tämän 30 vuoden aikana kun Vuoden Muotokuvaajan -titteliä on jaettu, on koko valokuvaus ammattina muuttunut aika rajusti. Arvostan kovasti vanhoja klassisen, mustavalkoisen muotokuvan mestareita, mutta muotokuvaus nimityksenä ei ainakaan omasta mielestäni ole enää kovin kuvaava sen tyyppiselle valokuvalle mitä tämän päivän valokuvaajat tekevät. Monien kuvaajien kuvaustyyli lähentelee dokumentaarista kuvausta myös studiokuvissa, kun toisesta ääripäästä löytyvät viimeisen päälle rakennetut ja käsitellyt kuvat. Silti yhtälailla kuin klassisessakin muotokuvassa, kuviin haetaan kuvattavan persoonaa ja sitä pientä hetkeä joka tekee kuvasta ainutlaatuisen.

Yllä joitan Studio Streetin eri kisoissa palkittuja kuvia. Ovatko ne muotokuvia, dokumenttikuvia vai taideteoksia? Vai onko sillä mitään väliä millä nimikkeellä kuvaus on otettu, kunhan kuvattava itse on lopputulokseen tyytyväinen?